Tatti pääsi taas pitkästä aikaa myös ratsupuuhiin. Ainiin ja btw, Sohvi pysy tarhassa koko kentällä olo aikamme! Eli kuten edellisestä lauseesta fiksuimmat voivat päätellä, olimme kentällä. Ennen kunnollista selkään menoa muisteltiin vähän Tatin kanssa ja makoilin sen selässä, totutellen taas outoon painoon. Pari kertaa se suikkasi alta pois, mutta kiitos Miian avun, se liikkui vain sivulle! Selkään päästyäni Tatti oli taas aika reipas, kuten aina, mutta viimeisillä kenttämetreillä se käveli jo oikein rennosti. Ravia otettiin pitkillä sivuilla "portista" poispäin, ihan turvallisuussyistä. Pysähtymisetkin onnistui toiseen suuntaan toosi hienosti, pelkillä pienillä piddätteillä.. Tattihan ei ole tottunut ennen tänne tuloaan kuolaimiin oikeastaan ollenkaan, joten pysähtymiset ovat olleet välillä vähän... hukassa.. Lenkin jälkeen tyytsälle loimi selkään!
Maanantai 10.1
Koulusta tallille päästyäni menin talliin, jossa Miia oli Irkun kanssa. Kävin vaihtamassa vaatteet nopeasti, jotta ehtisin heidän mukaan Miron kanssa. Kun oltiin kävelty jo vähän matkaa, tuli meitä vastaan traktori. Miro ei tuntunut tekevän kanssani yhteistyötä, joten Miia meni Irkun kanssa edellemme. Alkukäyntien jälkeen lähdimme hölkkäilemään ja tänään teimme muutenkin rennon ja palauttelevan lenkin eilisen jälkeen. Kerran otimme pätkän reippaampaa ravia Irkun perässä. Luulen muuten, että alan tottua tähän huimaan vauhtiin tai ei se tänään ainakaan tuntunut niin kovalta enää, osasyynä voi kyllä olla, että keskityin vain siihen etten saanut Irkulta tilsoja naamaani! Loppukäynneissä tuli vastaan samainen traktori, kuin alkumatkasta, mutta suurta hätää tässäkään ei ollut, koska kyseinen kuski hidastaa tai pysähtyy aina hevosen nähdessään! Sanoin ennen traktorin ohittamista Miialle, että nyt me mennään ensin ja Miro käveli niin nätisti, että huhhuh! Edistystä, edistystä! :) Lenkin jälkeen loimet molemmille polleille!
Tässä olisi muuten tammikuun lopussa kilpailut, mutta rupeaa vähän näyttämään siltä, että ei ole ratsua. Iivarin kanssa olisimme muuten voineet mennä, mutta kisat ovat maneesissa ja maneesin seinäthän kaatuvat Iivarin päälle.. Kävimme siis samaisessa paikassa kisoissa toukokuussa 2010, mutta poni keskittyi vaan tarkistamaan ettei seinät vaan kaadu päälle. Ja Iivarihan on yleensä pomminvarma, ja harvoin pelkää mitään tuollaista, mutta löytypähän sillekkin virallinen pelonaihe.
Miro taas on vielä vähän keskeneräinen, kuin myös Tatti ja Irkun ravi on niin räpättämistä ja koko hevonen on kuin rautakanki, joten mielummin ei. : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti